Vuonna 2015 kesäkuisena aamuyönä kello 04:05 elämässäni tapahtui merkkittävä käänne; minusta tuli äiti. Muistan elävästi kun yhdeksännen ponnistuksen jälkeen kätilöni tokaisi " katoppa, tämmönen poika täältä tuli!" . Tämä kesäyö lienee elämäni onnellisimpia hetkiä, mutta samalla siihen liittyy paljon pelkoa ja jännitystä.
Tänään tätä tekstiä kirjoittaessani tuosta yöstä on kulunut aikaa yli 10 kuukautta. Äitiys kehittyy ja kasvaa myös synnytyksen jälkeen. Ensimmäisen lapsen kanssa opetellaan hissukseen kaikkia pieniä, mutta tärkeitä asioita. Yhdessä kumppanin kanssa kehitetään sitä meidän omaa perhettä ja luodaan yhteisiä arvoja. Meidän 10 kuukauteen on mahtunut paljon väsyä, itkua, naurua, hämmennystä, huolta, ihmettelyä, luovuutta, uuden oppimista ja vanhojen tapojen muuttamista. Odotan siis innolla mitä jatkossa on luvassa.
Haluan tässä blogissa jakaa meidän arkemme iloisia asioita. Mielestäni ikävistä asioista saa lukea ihan tarpeeksi, joten toivon että tästä blogista saatte iloisia ajatuksia!
